Bändipaidat rockshirts verkkokaupasta. Valikoimissamme t-paidat, hupparit, svetarit, essut, pipot, huivit

Lynyrd Skynyrd on yhdysvaltalainen rock-yhtye, jota pidetään yhtenä southern rock -tyylin suurimmista nimistä. Yhtyeen musiikissa on ominaista kolmen sähkökitaran aikaansaama paksuhko ja raskas soundi. Yhtye oli myös tunnettu rankasta alkoholipainotteisesta elämäntavastaan. Suosituimmillaan Skynyrd oli vuosina 1973–1977, kunnes 20. lokakuuta 1977 yhtyettä kuljettanut lentokone teki pakkolaskun ja syöksyi maahan.[1] Onnettomuudessa surmansa saivat laulaja ja keulakuva Ronnie Van Zant, kitaristi Steve Gaines sekä hänen sisarensa, taustalaulaja Cassie Gaines.[1] Muut jäsenet ja kiertueavustajat saivat vakavia vammoja.[1] Pitkän hiljaiselon jälkeen Lynyrd Skynyrd teki paluun laulaja Van Zantin pikkuveljen, Johnny Van Zantin johdolla 1987. Lynyrd Skynyrdin tunnetuimpia kappaleita ovat ja ”Sweet Home Alabama”, ”Free Bird”, ”Simple Man”, ”I Ain't The One”, ”Gimme Three Steps”, ”Tuesday's Gone”, ”That Smell”, ”What's Your Name”, ”Red White And Blue” ja ”Still Unbroken”.

Yhtyeen vaiheet Alkuvuodet 1964–1970 Kesällä 1964 Floridan Jacksonvillessä kaverukset Ronnie Van Zant (laulu), Allen Collins (kitara), Gary Rossington (kitara), Larry Junstrom (basso) ja Bob Burns (rummut) perustivat Lynyrd Skynyrdin.[2] Alkuun yhtye oli nimeltään My Backyard, mutta nimi vaihtui nopeasti Noble Fiveksi.[2] Aikaisia vaikutteita olivat muun muassa Yardbirds, Eric Clapton ja Beatlesit.[2] Joulukuussa 1964 Ronnie Van Zant järjesti yhtyeen ensimmäisen keikan lankonsa joulujuhliin. Yhtye vaihtoi nimeään tiuhaan tahtiin (mm. Wildcats, The Sons of Satan, Conqueror Worm, the Pretty Ones), kunnes alkuvuonna 1968 yhtyeen nimeksi vakiintui kahden vuoden ajaksi One Percent elokuvassa nähdyn moottoripyöräjengin mukaan.[2] Samana vuonna yhtye levytti ensimmäisen single-levynsä paikallisella levy-yhtiöllä, Shade Tree Recordsilla. Levyllä oli kaksi kappaletta, ”Michelle” ja ”Need All My Friends”. Seuraavana vuonna yhtye voitti paikallisen musiikkikilpailun ja levytti palkintorahoilla jälleen kaksi kappaletta, Spoonfulin ja uudelleen jo aikaisemmin levyttämänsä Michellen. Vuonna 1970 yhtyeen koulun, Robert E. Leen lukion, liikunnanopettaja Leonard Skinner (1933–2010) erotti toistuvien varoitusten jälkeen kitaristi Gary Rossingtonin, sillä tämä rikkoi koulun pukeutumissääntöjä kasvattamalla pitkät hiukset.[2] Tapauksen jälkeen Skinneristä tuli yhtyeen sisällä vitsailun aihe, ja erään keikan aikana yhtye ilmoitti vaihtavansa nimekseen Leonard Skinner.[2] Yleisöstä moni tunsi ankaruudestaan kuulun opettajan, ja osoitti suosiotaan, ja vaikka ilmoitus oli osittain tarkoitettu vitsiksi, nimi jäi. Lisähankaluuksien välttämiseksi nimeä muutettiin hieman, jolloin päädyttiin nimeen, jolla yhtye tuli tunnetuksi: Lynyrd Skynyrd.[2] Huippuvuodet 1970–1977 Vuonna 1970 kaikki yhtyeen jäsenet lopettivat koulunkäynnin voidakseen paremmin keskittyä soittamiseen. Yhtye alkoi harjoitella Hells House-nimisellä maatilalla Jacksonvillen ulkopuolella ja sai kosketinsoittajakseen roudarina toimineen Billy Powellin. Samana vuonna yhtye lopetti yhteistyönsä Shade Tree Recordsin kanssa. Alkuvuonna 1970 kitaristi Allen Collins meni tyttöystävänsä Kathy Johnsin kanssa naimisiin[3], ja häissä soitettiin ensimmäisen kerran livenä yhtyeen myöhemmin klassikoksikin muotoutunut hitti, ”Free Bird”.[3] 1971 rumpali Bob Burns lähti yhtyeestä, mutta palasi jo seuraavana vuonna. Tuon ajan hänen tilallaan soitti Rick Medlocke. Loppuvuonna basisti Larry Junstrom lähti ja hänen tilalleen otettiin Leon Wilkeson, joka kuitenkin 1972 yllättäen ilmoitti olevansa liian nuori kiertämään soittamassa ja jätti yhtyeen. Wilkeson kuitenkin palasi yhtyeeseen Ronnie Van Zantin pyynnöstä sen levytettyä ensimmäisen albuminsa. 1973 Lynyrd Skynyrd julkaisi ensimmäisen kokopitkän albuminsa, nimeltään Pronounced Leh-Nerd Skin-Nerd[4], joka myi kultaa. Basisti Wilkesonia levyllä tuurannut Ed King ei laulaja Van Zantin mukaan osannut lainkaan soittaa bassoa ja pyysi tätä vaihtamaan kitaraan. Saman vuoden marraskuussa yhtye soitti lämmittelijänä The Whon Quadrophenia-kiertueella.[4] 1974 Lynyrd Skynyrd julkaisi toisen albuminsa nimeltään Second Helping, myyden jälleen kultaa. Levyllä oli yhtyeen maailmanmaineeseen saattanut kappale ”Sweet Home Alabama”.[4] Kappale oli humoristinen vastine Neil Youngin kappaleelle ”Southern Man”, joka kuvaa etelävaltioiden asukkaita punaniskoiksi.[4] 1975 yhtye julkaisi kolmannen albuminsa, Nuthin' Fancyn, myyden kultaa jo kolmannen kerran. Yhtye kiersi Yhdysvaltoja The Torture-kiertueellaan, joka on yhtyeen ensimmäinen suurempi kiertue.[5] Samana vuonna rumpali Bob Burns lähti ja hänen tilalleen otettiin Artimus Pyle.[5] Myös kitaristi Ed King jätti yhtyeen.[5] Yhtyeen jäsenmäärä kuitenkin kasvoi, kun taustalaulajaryhmä The Honkettes (laulajat Leslie Hawkins, JoJo Billingsley ja Cassie Gaines), otettiin mukaan yhtyeeseen.[4] Ulkomaillakin mainetta saanut Lynyrd Skynyrd lähti loppuvuodesta kiertueelle Isoon-Britanniaan, jossa yhtye oli erityisessä suosiossa. Mukana kiertuella oli yhtye Golden Earring. Syyskuussa 1976 kitaristi Gary Rossington loukkaantui auto-onnettomuudessa mutta toipui nopeasti. Pian sen jälkeen Lynyrd Skynyrd julkaisi neljännen albuminsa, Gimme Back My Bulletsin, joka toi sille neljännen kultalevyn. Samana vuonna julkaistu yhtyeen ensimmäinen livealbumi, One More From The Road,[4] jolla kolmantena kitaristina oli Cassien velipoika Steve Gaines,[4] nousi yhtyeen kaikkien aikojen suosituimmaksi albumiksi myyden platinaa ja yhteensä yli miljoona levyä. Suosio Isossa-Britanniassa toi Lynyrd Skynyrdille paikan kiertueella Rolling Stonesin kanssa. Lokakuussa 1977 julkaistiin yhtyeen kuudes albumi Street Survivors.[4] Lentoturma 1977 20. lokakuuta 1977 Lynyrd Skynyrdiä kiertueella Etelä-Carolinan Greenvillestä Louisianan osavaltion yliopistoon (LSU) kuljettanut Convair 240-lentokone syöksyi polttoaineen loputtua soiseen metsään Mississippin Gillsburgissa. Maahansyöksyssä kuolivat yhtyeen laulaja ja keulakuva Ronnie Van Zant, kitaristi Steve Gaines ja hänen siskonsa, taustalaulaja Cassie Gaines, sekä molemmat lentäjät ja yhtyeen kiertuemanageri Dean Kilpatrick.[1] Muut yhtyeen jäsenet saivat vakavia vammoja.[1] Rumpali Artimus Pyle pystyi kuitenkin kävelemään ja lähti kahden yhtyeen roudarin kanssa hakemaan apua läheiseltä maatilalta. Maatilan omistaja ei ollut kuullut onnettomuudesta ja nähdessään konetta etsimään tulleen helikopterin ja kolme taloaan lähestyvää rähjäistä miestä hän luuli miehiä vankikarkureiksi ja käski vaimoaan lukitsemaan ovet ja haki talosta haulikon. Miesten lähestyessä hän ampui varoituslaukauksen ilmaan. Toinen roudareista, Kenneth Peden Jr., huusi haulikollaan uhkailevalle maanviljelijälle ja kertoi lento-onnettomuudesta, jolloin tilanne laukesi. Sitkeän huhun mukaan viljelijä olisi ampunut rumpali Pyleä olkapäähän, mutta näin ei todellisuudessa tapahtunut. Yhtyeen jäsenet ja muut koneen matkustajat kuljetettiin lähialueen sairaalaan ambulanssien vähyyden vuoksi mitä erilaisimmilla ajoneuvoilla. Onnettomuuden syyksi selvisi tutkimuksissa tekninen vika oikeanpuoleisessa moottorissa ja lentäjien virhearviointi polttoaineen määrästä. Lentäjät olivat laskeneet väärin tankatun polttoaineen määrän lähtöasemalla Floridan Lakelandissa ja luulleet polttoainetta olevan enemmän kuin sitä todellisuudessa oli. Kun tämän lisäksi moottorissa ilmennyttä teknistä vikaa jouduttiin kompensoimaan tavallista suuremmalla polttoaineen kulutuksella, olivat onnettomuuden ainekset kasassa. Lentäjät huomasivat polttoaineen vähyyden liian myöhään, ja matkalla varalaskukentälle McCombiin Mississippiin kone sakkasi ja syöksyi maahan. Yhtyeen vastajulkaistu albumi Street Survivors myi lentoturman jälkeen nopeasti platinaa. Levyn kansikuva kuitenkin vaihdettiin nopeasti onnettomuuden jälkeen, sillä alkuperäisessä kansikuvassa yhtyeen jäsenet seisovat keskellä liekkimerta. Tämän katsottiin olevan sopimatonta, ja uudessa kuvassa yhtye seisoo liekkimeren sijaan mustaa taustaa vasten. Välivuodet 1977–1987 Lentoturman jälkeen Lynyrd Skynyrd hajosi, mutta yhtyeen jäljelle jääneet jäsenet jatkoivat soittamista.[6] Kitaristit Gary Rossington ja Allen Collins perustivat The Rossington-Collins Bandin 1980[3], rumpali Artimus Pyle perusti Artimus Pyle Bandin 1982[7] ja Rossington-Collins Bandin hajottua Collins perusti oman yhtyeen, Allen Collins Bandin 1983.[3] 1978 julkaistiin kokoelma-albumi Skynyrd's First and Last, joka sisälsi Lynyrd Skynyrdin julkaisemattomia kappaleita vuosilta 1970-1972. 1979 julkaistiin toinen kokoelma-albumi, Gold and Platinum.[6] 1980 Allen Collinsin vaimo kuoli yllättäen.[3] Toukokuussa 1982 Gary Rossington meni naimisiin yhtyeensä laulajan, Dale Krantzin kanssa.[1] Saman vuoden joulukuussa julkaistiin Lynyrd Skynyrdin kolmas kokoelma-albumi, Best of the Rest.[8] Vuonna 1986 Gary Rossington perusti vaimonsa kanssa yhtyeen Rossington.[1] Myöhemmin samana vuonna Allen Collins joutui auto-onnettomuuteen ajaessaan tyttöystävänsä kanssa uudella Ford Thunderbirdillään lähellä kotikaupunkiaan, Floridan Jacksonvilleä. Collins oli humalassa ja menetti auton hallinnan. Collins halvaantui vyötäröstä alaspäin ja hänen tyttöystävänsä kuoli.[3] 1987 julkaistiin Lynyrd Skynyrdin neljäs kokoelma-albumi, Legend, jolla oli yhtyeen keskeneräisiä ja julkaisemattomia kappaleita. Osa kappaleista viimeisteltiin julkaisukuntoon vuonna 1987.[9] Paluu 1987–1997 Vuonna 1987, kymmenen vuotta tuhoisan lento-onnettomuuden jälkeen, Lynyrd Skynyrdin jäljellä olevat jäsenet lukuun ottamatta auto-onnettomuudessa halvaantunutta kitaristi Allen Collinsia palasivat yhteen.[1] Allen Collins valitsi lavasijaisekseen Randall Hallin, kiertueella äänitetyllä live-albumilla Collinsin titteli on "arrangment consult" ja kiertuevideolla Collins vilahtaa muutaman kerran pyörätuolissa puhumassa yleisölle. Kitaraa soittivat Gary Rossington ja yhtyeessä 1970-luvulla kitaraa soittanut Ed King.[1] Leon Wilkeson soitti bassoa, Billy Powell palasi koskettimien ääreen ja Artimus Pyle rumpuihin. Taustalaulajiksi otettiin kitaristi Gary Rossingtonin vaimo Dale Krantz Rossington ja laulaja Carol Chase. Uuden Lynyrd Skynyrdin laulaja oli edesmenneen Ronnie Van Zantin pikkuveli, Johnny Van Zant. Yhtyeen ensiesiintyminen onnettomuuden jälkeen oli Charlie Daniel's Volunteer Jam:ssä, jonka jälkeen yhtye lähti kiertueelle juhlistamaan paluutaan.[1] Lynyrd Skynyrd julkaisi ensimmäisen levynsä onnettomuuden jälkeen vuonna 1988. Kyseessä oli Southern By Grace of God, jolla oli yhtyeen paluukiertueella äänitettyjä live-kappaleita.[10] Seuraavana vuonna julkaisiin yhtyeen suurimpia hittejä sisältänyt Skynyrd's Innyrds.[11] Allen Collins kuoli vuonna 1990 auto-onnettomuudesta johtuneen halvaantumisen jälkiseurauksena keuhkokuumeeseen.[3] Vuonna 1991 julkaistiin Lynyrd Skynyrd 1991, yhtyeen ensimmäinen uusi albumi 14 vuoteen.[7] Levy saavutti menestystä ja osoitti, ettei Lynyrd Skynyrd ollut palannut yhteen vain soittaakseen vanhoja kappaleitaan. Albumilla olivat muun muassa kappaleet Smokestack Lightning, Keeping The Faith, Southern Women, ja Pure and Simple. Toiseksi rumpaliksi liittynyt Kurt Custer jäi seuraavana vuonna ainoaksi, sillä rumpali Artimus Pyle jätti yhtyeen riitojen jälkeen.[7] Vuonna 1993 julkaistiin albumi The Last Rebel.[12] Kesällä sairaudesta kärsivä basisti Leon Wilkeson ei päässyt yhtyeen kanssa keikoille, ja häntä tuurasi loppuvuoden ajan kitaristi Rossingtonin yhtyeen, Rossingtonin, basisti Timmy Lindsey. Lynyrd Skynyrd julkaisi ensimmäisen kokonaan akustisen albuminsa, Endangered Speciesin vuonna 1994.[13] Kitaristi Ed Kingin sydänvaivat pahenivat ja hän joutui jättämään yhtyeen. Myöhemmin samana vuonna sai ensi-iltansa yhtyeestä kertova elokuva, Freebird ... The Movie.[14] Elokuvan pääsisältö oli yhtyeen Englannissa kuvattu konsertti vuodelta 1976.[14] Vuonna 1996 Lynyrd Skynyrdiin otettiin kaksi uutta jäsentä, kitaristit Hughie Thomasson ja Rick Medlocke, joka oli 1971-1972 soittanut yhtyeessä rumpuja. Yhtye vieraili ensimmäisen kerran Suomessa Järvenpään Puistobluesissa 1996. Vakiintuminen 1997- Vuonna 1997 yhtyeen lentoturmasta tuli kuluneeksi 20 vuotta ja yhtye julkaisi albumin Twenty (=20) ja lähti maailmankiertueelle.[15] Kiertue ulottui myös Suomeen Hartwall Areenalle. Yhtyeen kokoonpanon ollessa sama kuin vuonna 1996. Kitaristikolmikko Gary Rossington, Hughie Thomasson ja Rickey Medlocke pysyikin yhtyeen eturivissä vuoteen 2005, jolloin Thomasson palasi oman yhtyeensä The Outlawsin pariin. Hän silti osallistui vielä Skynyrdin kappaleiden kirjoittamiseen ja vuoden 2009 levyllä God & Guns on useita Thomassonin kanssa kirjoitettuja kappaleita. Laulaja Johnny Van Zant teki vuonna 1998 veljensä Donnie Van Zantin kanssa levyn Brother to Brother.[16] Lynyrd Skynyrd julkaisi livealbumin Lyve From Steeltown ja rumpali Owen Halen tilalle tuli Michael Cartellone. Seuraavana vuonna (1999) julkaistiin albumi Edge of Forever[17] ja kokoelmalevy The Best of Lynyrd Skynyrd. Lynyrd Skynyrd päätti toisen vuosituhannen kiertueella ZZ Topin kanssa,[18] joskin ZZ Top vetäytyi kiertueelta kesken jättäen väliin mm. Suomen Oulun konsertin. Vuonna 2000 julkaistiin uutta ja vanhaa (1970- ja 1990-lukujen) materiaalia sisältänyt kokoelma Then And Now[19] ja yhtye lähti Euroopan kiertueelle. Jouluna julkaistiin vielä joulualbumi Christmas Time Again. Seuraavana vuonna 2001 yhtye kiersi Pohjois-Amerikkaa Deep Purplen ja Ted Nugentin kanssa.[20] Yhtyeen basisti Leon Wilkeson kuoli 27. heinäkuuta 2001 hotellihuoneeseen lähellä Floridan Jacksonvilleä. Kuolinsyynä olivat pitkään jatkuneet keuhko- ja maksasairaudet.[21] Wilkesonin tilalle bassoa soittamaan otettiin Ean Evans, yhtyeen pitkäaikainen ystävä.[22] 2002 julkaistiin kokoelma-albumi Turn It Up[23] ja 2003 yhtye juhlisti 30-vuotispäiviään ja julkaisi albumin Vicious Cycle.[24] 2004 julkaistiin livealbumi Lynyrd Skynyrd LYVE.[25] Vuonna 2006 Lynyrd Skynyrd valittiin arvostettuun seuraan mm. Elviksen, Led Zeppelinin ja Black Sabbathin rinnalle Rock and Roll Hall of Fameen.[26] Yhtyeen kitaristi Hughie Thomasson kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Brooksvillessa, Floridassa 9. syyskuuta 2007.[27] Hänen tilalleen oli tullut Mark Matejka jo vuotta aiemmin. Kosketinsoittaja Billy Powell kuoli kotonaan Floridassa 28. tammikuuta 2009 sydänkohtaukseen.[28] Yhtye oli juuri levyttämässä albumiaan God & Guns. Hänen tilalleen yhtyeeseen tuli Peter "Keys" Pisarczyk.[29] Yhtyeen basisti Ean Evans kuoli syöpään toukokuussa 2009.[30] Menetyksistä huolimatta yhtye aloitti Euroopan kiertueensa 20. toukokuuta Kuopiossa, seuraavana päivänä yhtye siirtyi Helsinkiiin.[31] Yhtye aloitti seuraavan maailmankiertueensa esiintymisellä Tampereella: Tampere Areenalla 22. helmikuuta 2010.[32] Elokuussa 2012 yhtye julkaisi uuden levyn Last Of A Dyin' Breed.[33] Yhtyeen alkuperäisrumpali Bob Burns kuoli 64-vuotiaana auto-onnettomuudessa huhtikuussa 2015. Hänen ajamansa auto osui puuhun ja postilaatikkoon hänen kotinsa lähellä. Lynyrd Skynyrd ilmoitti tammikuussa 2018 lähtevänsä jäähyväiskiertueelle. Vuonna 2019 kiertue käy Euroopassa ja palaa lopuksi Yhdysvaltoihin[34]. Yhtye on viime vuosina joutunut peruuttamaan useita konsertteja kitaristi Gary Rossingtonin sydänvaivojen takia, eikä hänen terveys kestä enää pitkiä kiertueita.[35] Lynyrd Skynyrdin toiminta kuitenkin jatkuu keikkailun loppumisesta huolimatta.[36] Yhtyeen jäsenet Lynyrd Skynyrdin kokoonpanot 1964–1970 Ronnie Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Allen Collins – kitara Larry Junstrom – basso Bob Burns – rummut 1970–1971 Ronnie Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Allen Collins – kitara Larry Junstrom – basso Billy Powell – koskettimet Bob Burns – rummut 1971–1972 Ronnie Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Allen Collins – kitara Greg T Walker – basso Billy Powell – koskettimet Rickey Medlocke – rummut 1972 Ronnie Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Allen Collins – kitara Leon Wilkeson – basso Billy Powell – koskettimet Bob Burns – rummut 1972–1973 Ronnie Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Allen Collins – kitara Ed King – basso Billy Powell – koskettimet Bob Burns – rummut 1973–1975 Ronnie Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Allen Collins – kitara Ed King – kitara Leon Wilkeson – basso Billy Powell – koskettimet Bob Burns – rummut 1975–1976 Ronnie Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Allen Collins – kitara Leon Wilkeson – basso Billy Powell – koskettimet Artimus Pyle – rummut Leslie Hawkins, JoJo Billingsley ja Cassie Gaines – taustalaulu 1976–1977 Ronnie Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Allen Collins – kitara Steve Gaines - kitara Leon Wilkeson – basso Billy Powell – koskettimet Artimus Pyle – rummut Leslie Hawkins, JoJo Billingsley ja Cassie Gaines – taustalaulu 1977–1987 Yhtye ei ollut toiminnassa 1987–1992 Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Ed King – kitara Randall Hall – kitara Leon Wilkeson – basso Billy Powell – koskettimet Artimus Pyle – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu 1992–1993 Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Ed King – kitara Mike Estes – kitara Leon Wilkeson – basso Billy Powell – koskettimet Artimus Pyle – rummut Kurt Custer – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu 1993–1996 Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Ed King – kitara Mike Estes – kitara Leon Wilkeson – basso Billy Powell – koskettimet Kurt Custer – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu 1996–1999 Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Rickey Medlocke – kitara Hughie Thomasson – kitara Leon Wilkeson – basso Billy Powell – koskettimet Owen Hale – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu 1999–2001 Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Rickey Medlocke – kitara Hughie Thomasson – kitara Leon Wilkeson – basso Billy Powell – koskettimet Michael Cartellone – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu 2001–2005 Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Rickey Medlocke – kitara Hughie Thomasson – kitara Ean Evans – basso Billy Powell – koskettimet Michael Cartellone – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu 2006–2009 Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Rickey Medlocke – kitara Mark Matejka – kitara Ean Evans – basso Billy Powell – koskettimet Michael Cartellone – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu 2009–2012 Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Rickey Medlocke – kitara Mark Matejka – kitara Robert Kearns – basso Peter Keys – koskettimet Michael Cartellone – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu 2012–2017 Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Rickey Medlocke – kitara Mark Matejka – kitara Johnny Colt – basso Peter Keys – koskettimet Michael Cartellone – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu 2017– (Nykyinen kokoonpano) Johnny Van Zant – laulu Gary Rossington – kitara Rickey Medlocke – kitara Mark Matejka – kitara Keith Christopher – basso Peter Keys – koskettimet Michael Cartellone – rummut Dale Krantz Rossington ja Carol Chase – taustalaulu Nykyiset Johnny Van Zant – laulu (1987–) Gary Rossington – kitara (1964–, alkuperäinen) Rickey Medlocke – kitara (1996–, soitti rumpuja 1971–1972) Mark Matejka – kitara (2006–) Keith Christopher – basso (2017–) Peter Keys – koskettimet (2009–) Michael Cartellone – rummut (1999–) Dale Krantz Rossington – taustalaulu (1987–) Carol Chase – taustalaulu (1987–) Entiset Ronnie Van Zant – laulu (1964–1977, alkuperäinen; k. 20. lokakuuta 1977[37]) Allen Collins – kitara (1964–1977, alkuperäinen; k. 23. tammikuuta 1990[38]) Larry Junstrom – basso (1964–1971, alkuperäinen; k. 6. lokakuuta 2019[39]) Bob Burns – rummut (1964–1971, 1972–1974, alkuperäinen; k. 3. huhtikuuta 2015[40]) Billy Powell – koskettimet (1970–2009; k. 28. tammikuuta 2009[41]) Greg T. Walker – basso (1971–1972) Leon Wilkeson – basso (1972, 1973–2001; k. 27. heinäkuuta 2001[42]) Ed King – kitara (1973–1975, 1987–1996, soitti bassoa 1972–1973; k. 22. elokuuta 2018[43]) Artimus Pyle – rummut (1974–1993) Cassie Gaines – taustalaulu (1975–1977; k. 20. lokakuuta 1977[37]) Leslie Hawkins – taustalaulu (1975–1977) JoJo Billingsley – taustalaulu (1975–1977; k. 24. kesäkuuta 2010[44]) Steve Gaines – kitara (1976–1977; k. 20. lokakuuta 1977[37]) Randall Hall – kitara (1987–1993) Kurt Custer – rummut (1992–1996) Mike Estes – kitara (1993–1996) Hughie Thomasson – kitara (1996–2005; k. 9. syyskuuta 2007[45]) Owen Hale – rummut (1996–1999) Ean Evans – basso (2001–2009; k. 6. toukokuuta 2009[46]) Robert Kearns – basso (2009–2012) Johnny Colt – basso (2012–2017) Diskografia Studioalbumit Pronounced Leh-Nerd Skin-Nerd (1973) Second Helping (1974) Nuthin' Fancy (1975) Gimme Back My Bullets (1976) Street Survivors (1977) Lynyrd Skynyrd 1991 (1991) The Last Rebel (1993) Endangered Species (1994) Twenty (1997) Edge Of Forever (1999) Christmas Time Again (2000) Vicious Cycle (2003) God & Guns (2009) Last Of A Dyin Breed (2012) Kokoelmat ja live-albumit One More From The Road (1976) - live Skynyrd's First And Last (1978) - vanhoja demoja Gold & Platinum (1980) Best Of The Rest (1982) Legend (1987) - julkaisemattomia demoja ja b-puolia Southern By The Grace Of God/Lynyrd Skynyrd Tribute Tour 1987 (1988) - live Skynyrd's Innyrds (1989) Box Set (1991) Southern Knights - live (1996) Old Time Greats (1997) Skynyrd's First - The Complete Muscle Shoals Album (1998) The Best of Lynyrd Skynyrd (1998) Lyve From Steel Town (1998) - live Collectybles (2000) Lynyrd Skynyrd's Greatest Hits (2000) Then And Now (2000) Thyrty : 30th Anniversary Collection (2003) Lynyrd Skynyrd LYVE (2004) - live Singlet Need All My Friends (1968) I've Been Your Fool (1971) Free Bird (1973) Gimme Three Steps (1973) Don't Ask Me No Questions (1974) Sweet Home Alabama (1974) Free Bird (1975) - uudelleenjulkaisu Saturday Night Special (1976) Double Trouble (1976) Gimme Back My Bullets (1976) Free Bird (Live) (1977) What's Your Name (1977) You Got That Right (1977) That Smell (1978) Down South Jukin' (1978) When You Got Good Friends (1978) Sweet Home Alabama (2006) - uudelleenjulkaisu Still Unbroken (2009)

Bändipaidat, rockpaidat, t-paita, vintage printatut paidat.printtipaidat, asenne t-paidat, bändipaidat lapsille.fanituotteet, naisten bändipaidat