Atari on yritys ja brändi, jonka on omistanut usea taho sitten sen perustamisen 1972. Nykyään osake-enemmistön yrityksestä omistaa Infogrames Entertainment SA (IESA). Atari kehittää, julkaisee ja jakelee pelejä kaikille tärkeimmille pelikonsoleille, ja on myös yksi suurimmista pelialan kolmannen osapuolen yrityksistä Yhdysvalloissa.

Atari on yritys ja brändi, jonka on omistanut usea taho sitten sen perustamisen 1972. Nykyään osake-enemmistön yrityksestä omistaa Infogrames Entertainment SA (IESA). Atari kehittää, julkaisee ja jakelee pelejä kaikille tärkeimmille pelikonsoleille, ja on myös yksi suurimmista pelialan kolmannen osapuolen yrityksistä Yhdysvalloissa.

Alkuperäisen Atari, Inc.:n perustivat Nolan Bushnell ja Ted Dabney vuonna 1972. Atari oli ensimmäisiä kolikkopeli-, pelikonsoli- ja tietokoneyrityksiä. Yrityksen tuotteet kuten PONG ja Atari 2600 auttoivat määrittämään videopeliteollisuutta 1970-luvulta 1980-luvun puoliväliin.

Atari Games erottautui yrityksestä vuonna 1984, ja sai oikeuden käyttää brändinimeä kolikkopeleissä kuten Klax, Gauntlet ja Roadblasters. Atari Gamesista tuli osa Midway Gamesia, joka kuitenkin vetäytyi kolikkopelimarkkinoilta eikä enää käytä Atari-nimeä. Yrityksellä ei ollut mitään yhteyttä IESA:aan.

Yritys joka nykyisin käyttää Atarin nimeä perustettiin vuonna 1993 nimellä GT Interactive. IESA hankki GT Interactiven vuonna 1999,[3] ja uudeksi nimeksi tuli Infogrames, Inc.. Vuonna 2001 Infogrames hankki Atari-nimen ostettuaan Hasbro Interactiven,[5] joka oli hankkinut sen aiemmin JT Storagelta. Alkuperäinen Atari oli fuusioitunut JTS:ään vuonna 1996. Infogrames, Inc. käytti Atari-nimeä brändinä valikoiduissa peleissä ennen kuin IESA virallisesti muutti yrityksen nimen Atari, Inc.:ksi vuonna 2003.

Historia
1962–1974: Videopelijätin synty

Vuonna 1962 kehitettiin tietokonepeli Spacewar, jonka parissa Nolan Bushnellkin vietti aikaansa Utahin yliopistossa. Bushnell tajusi pelin kaupalliset mahdollisuudet, ja ryhtyi työstämään siitä kolikkopeliversiota. Valmistuttuaan vuonna 1970 Bushnell meni töihin Ampexille. Uudessa työpaikassaan hän tapasi Ted Dabneyn, jonka kanssa hän jatkoi Computer Spaceksi nimettyä projektiaan. Bushnell oli niin varma pelinsä menestyksestä, että vuonna 1971 hän jätti työpaikkansa Ampexilla keskittyäkseen täysillä projektiinsa. Samana vuonna Computer Spacelle löytyi julkaisijaksi kolikkopeliyritys Nutting Associates. Computer Spacea tuotettiin noin 1500 futuristisesti muotoiltua yksikköä, mutta pelistä ei tullut odotuksien vastaista kaupallista menestystä. Bushnell päätteli sen johtuvan vaikeista kontrolleista; menestyäkseen kolikkopelin pitäisi olla helppo pelata. Nutting Associates halusi Bushnellilta uuden pelin, mutta koska sopimuksesta olisi tullut kohtuuton, Bushnell lähti Nuttingilta. Hän perusti yhdessä Ted Dabneyn kanssa uuden yrityksen, ja heidän ideanansa oli suunnitella pelejä jonkin isomman yrityksen tuotettavaksi.

PONGissa oli kaksi suorakaiteen muotoista mailaa, joilla palloteltiin neliön muotoista palloa.
Aluksi yrityksen nimeksi suunniteltiin tähtitieteessä esiintyvää Syzygy-termiä (itse asiassa termi esiintyi yrityksen nimenä Computer Spacessa); kyseinen nimi oli kuitenkin jo rekisteröity, joten Bushnell otti uudeksi nimeksi kiinalaisesta Go-lautapelistä termin "Atari". Atari tarkoittaa Go:ssa sitä, kun kivi tai joukko kiviä on vaarassa joutua syödyksi vastustajan kiven toimesta. Yritys perustettiin virallisesti 27. kesäkuuta 1972.[9] Atarin ensimmäinen teknikko oli Al Alcorn. Bushnellin ajatuksena oli kehittää ajopeli ensimmäisenä pelinä, mutta koska Alcornilla oli niin vähän kokemusta videopeleistä, hän päätyi yksinkertaiseen pöytätennispeliin.

Bushnellin tarkoituksena ei aluksi ollut julkaista peliä, ja hän jopa valehteli Alcornille tehneensä sopimuksen pelin levityksestä General Electricin kanssa. Tarkoituksena oli vain tarjota Alcornille kokemusta. Bushnell kuitenkin mieltyi Alcornin kehittämään prototyyppiin, ja ryhtyi koemarkkinoimaan sitä; suunnitelmissa oli myös pelin tarjoaminen Midwaylle tai Ballylle. Paikalliseen baarin sijoitettiin yksi koemarkkinointiyksikkö, josta pian tuli suosittu asiakkaiden keskuudessa. Menestyksestä innostuneena Bushnell päättikin kustantaa PONGin tuotannon itse. Vuoden 1972 lopulla ilmestynyneestä PONGista tuli myyntimenestys.

1975–1979: PONGin kotiversiosta moduulipohjaiseen konsoliin[
PONGin menestyksen seurauksena markkinoille tuli seuraavina vuosina kymmenittäin PONG-klooneja. Magnavox alkoi haastaa yrityksiä oikeuteen, sillä Magnavox oikeastaan omisti patentin "kotivideopeleihin"; yritys oli julkaissut pelikonsolinsa Odysseyn jo vuonna 1972. Atari yritti välttää oikeusjuttuja, ja maksoikin Magnavoxille pientä lisenssimaksua. PONGin suosion saattelema Atari ryhtyi kehittämään siitä kotiversiota. PONGin kotiversio julkaistiin vuonna 1975, ja siitä tuli Searsin katalogin myydyin kohde. Atarilla ei ollut resursseja markkinoida laitetta itse, joten se joutui turvautumaan Searsiin. Kotiversion myötä markkinoille tuli lisää imitoijia.

Vuonna 1973 Atari loi salaa "kilpailijakseen" Kee Gamesin, jota johti Bushnellin naapuri Joe Keenan. Atari teki näin kiertääkseen flipperijakelijoiden vaatimuksia yksinoikeussopimuksiin pelien jakelusta; Atari ja Kee Games voisivat markkinoida samaa peliä eri jakelijoille, ja jokainen saisi "yksinoikeussopimuksen". Kee Gamesin yhteys Atariin paljastui 1974. Samana vuonna yritykset "fuusioituivat", ja Keenanista tuli Atarin uusi toimitusjohtaja. Kee Gamesin hittipeliksi oli tullut 1973 Tank, ja Atari tuotti sille vielä kolme jatko-osaa.

Atarin Video Computer System.
PONGin myötä markkinoille tuli kehittyneempiä konsoleita, joista yksi oli ROM-moduuleja käyttänyt Fairchild Channel F. Sisäänrakennettuihin peleihin perustuvien konsoleiden aika oli tulossa tiensä päähän. Atari ryhtyikin vuonna 1976 työskentelemään uuden moduuleihin perustuneen pelikonsolin parissa, jonka koodinimeksi annettiin Stella. Projektin edetessä Nolan Bushnell tajusi että Atarin taloudelliset varat eivät riittäisi laitteen tuotantoon. Saadakseen pääomaa Bushnell myi Atarin Time Warnerille 28 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla.[11] Atari Video Computer System (myöhemmin Atari 2600) julkaistiin joulumarkkinoille yhdeksän pelimoduulin saattelemana vuonna 1977.[12]

Atari VCS ei kuitenkaan aluksi löytänyt markkinoilta rakoa missä menestyä. Heikko myynti aiheutti erimielisyyksiä Time Warnerin kanssa, minkä takia Bushnell jätti Atarin 1978. Atari VCS:n alamäki kuitenkin kääntyi pikkuhiljaa, ja suosio kasvoi entisestään, kun Atari ensimmäisenä videopeliyrityksenä lisensoi kolikkopelin konsolilleen: Space Invadersin käännös oli jättimenestys, ja jotkut ostivat konsolin pelkästään sen vuoksi. Space Invadersin suosion jälkeisinä vuosina Atari johti videopelimarkkinoita, vaikka tarjolla olisi ollut kehittyneempiäkin konsoleita.[12]

Atari ryhtyi 1970-luvun lopulla tuottamaan myös kotitietokoneita. Atarin uusi toimitusjohtaja Raymond Kassar halusi Atarin kilpailevan Applea ja sen tietokoneita vastaan, ja tätä tarkoitusta varten luotiin Atari Home Computer Division. Jaoston ensimmäiset tuotteet olivat Atari 400 ja 800.[13] Vuonna 1979 ryhmä tärkeitä Atarin työntekijöitä erosi yrityksestä, ja perusti Activisionin. Atari ei ollut tyytyväinen uuden kilpailijan tulemiseen markkinoille, sillä tähän asti Atari oli vastannut yksin pelien tuotannosta.[11]

1980-luku: Vaikeuksia edessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
VGS hallitsi suurinta osaa markkinoista, vaikka sai 1980-luvun alussa kovia kilpailijoita, kuten Mattelin Intellivisionin ja Colecon ColecoVisionin, joissa molemmissa oli paremmat grafiikat kuin VGS:ssä [14]. VGS:n suosio säilyi, sillä se oli jo saanut markkinat haltuunsa ja sillä oli laajin pelivalikoima. Atari ajautui kuitenkin ongelmiin 1980-luvun alussa. Sen tietokone-, videopeli- ja kolikkopelijaostot työskentelivät itsenäisesti ja tekivät harvoin yhteistyötä. Atari myös kohtasi kovaa kilpailua sekä hintasotia tietokone- ja videopelimarkkinoilla, eikä pystynyt enää toistamaan VGS:n kohtaamaa menestystä.

Vuonna 1982 Atari julkaisi versiot kahdesta paljon mainostetusta, mutta arvosteluissa heikosti menestyneestä pelistä, Pac-Man ja E.T. the Extra-Terrestrial. Pac-Man oli niittänyt menestystä jo pelihalleissa, ja se myi tunnetun nimensä avulla todella hyvin. Elokuvalisenssiin pohjautuvaa E.T.:tä tuotettiin suuri määrä, mutta se myi vain noin miljoona kappaletta; lähes viisi miljoonaa myymätöntä pelimoduulia jäi varastoihin lojumaan.[15][11] (On kerrottu, että vuonna 1983 Atari hautasi peruuntuneiden tilausten takia miljoonia myymättömiä pelimoduuleja eräälle New Mexicon kaatopaikalle, joista suuri osa olisi ollut Pac-Man- ja E.T.-pelejä.[15])
Ryhmä Atarin työntekijöitä oli perustanut Activisionin vuonna 1979. Atari oli aina yrittänyt kontrolloida kolmansia osapuolia tuottamasta pelimoduuleja, koska pelkäsi sen laskevan yrityksen voittoja. Atari meni Activisionin ja Imagicin kanssa oikeussaliin, hävisi jutun, ja antoi luvan kolmansille osapuolille tuottaa moduuleja tekijänpalkkiota vastaan. Yhtäkkiä syntyi suuri määrä kolmannen osapuolen pelitaloja, jotka ryhtyivät kehittämään pelejä ja oheislaitteita 2600:lle. Tarjontaa tuli enemmän kuin kysyntää, ja vuoden 1983 lopussa yrityksiä alkoi mennä konkurssiin. [16][15]
Markkinoille tulleen kovan kilpailijan, Intellivisionin, ja pian julkaistavan ColecoVisionin vuoksi Atari päätti julkaista tehokkaamaan konsolin. Atari 5200:n julkaisun myötä VCS:n nimi vaihtui Atari 2600:ksi. Atari tuki molempia konsoleita, mutta yrityksen pettymykseksi Atari 5200 ei menestynyt hyvin. 5200:lla ei voinut pelata 2600:n pelejä ja sen ohjaimet olivat heikkolaatuiset. Kuluttajat valitsivatkin usein ColecoVisionin sen sijasta.[11]
Näitä ja monia muita ongelmia seurasi vuoden 1983 videopelilama, jonka seurauksena Atari menetti 356 miljoonaa dollaria samana vuonna.[15] Atarilla oli silti, ongelmista huolimatta, hallussaan suuri osuus maailman videopelimarkkinoista, ja oli suurin konsolivalmistaja kaikilla markkinoilla paitsi Japanissa. Japanilainen videopeliyritys Nintendo oli julkaisemassa ensimmäisen videopelikonsolinsa, Nintendo Entertainment Systemin, vuonna 1983. Nintendon aikeissa oli myydä konsolia myös ulkomailla, ja teki siksi Atarin kanssa sopimuksen laitteen levityksestä ja kokoamisesta, josta hyvästä Atari maksaisi lisenssimaksua. Sopimusta työstettiin läpi 1980-luvun,[17], ja yritykset päättivät allekirjoittaa sopimuksen CES-messuilla kesäkuussa 1983. Samaan aikaan kuitenkin Coleco oli esittelemässä uutta Coleco Adamia, jolla pyöri Nintendon Donkey Kong. Atarin silloinen toimitusjohtaja Ray Kassar oli raivoissaan, sillä Atari omisti oikeudet Donkey Kong -lisenssiin tietokoneille, ja syyttikin Nintendoa kaksinaamaisuudesta. Nintendo puolestaan kävi Colecon kimppuun, joka omisti pelin oikeudet ainoastaan kotikonsoleille.[18] Colecolla oli kuitenkin laillinen peruste toimilleen, sillä Atari oli hankkinut oikeudet vain levykeversioihin, kun Adam-versio käytti pelimoduuleita.[19] Seuraavana kuukautena Ray Kassar joutui jättämään Atarin, ja Famicom-sopimuksen johtajat joutuivat aloittamaan kaiken alusta, jolloin sopimus lopulta hiipui pois. Atarin myöhempien talousongelmien ja Famicomin Japanin menestyksen takia Nintendo päätti lähteä ulkomaiden markkinoille yksin.

Kotitietokoneiden hintasota vuonna 1983 jätti osaltaan Atarin ja kilpailijan Commodoren taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen.[20]

Talousongelmien kasvaessa Warner Communicationsin (Time Warner) osakurssi laski, ja seurauksena emäyritys myi Atarin pelikonsoli- ja kotitietokonejaostot Jack Tramielille vuonna 1984 240 miljoonalla dollarilla; kolikkopelijaoston yritys piti itsellään. Atari Corp. selvisi kaaoksesta 16-bittisellä kotitietokonemallistollaan, mutta henkilöstöä piti vähentää 400 henkilöön ja lähes kaikki videopeliprojektit jouduttiin lakkauttamaan.[15]

Atarin 8-bittiset tietokoneet, Atari XL ja sen myöhempi versio, Atari XE, olivat teknisesti ajanmukaisia, mutta koneet maksoivat selvästi enemmän kuin kilpaileva Commodore 64 tietokone, joten ne eivät saavuttaneet läpimurtoa markkinoilla. Seuraavaa 16-bittistä sukupolvea varten Atari pyrki tekemään koneen hyvin halvaksi. Vuonna 1985 ilmestyi Atari ST, joka saavutti etenkin Euroopassa menestystä, joskin jäi lopulta myyntiluvuissa kolmannekseen kilpailevasta Commodoren Amiga-tietokoneiden sarjasta. Atarin seuraavan sukupolven tietokone oli Atari Falcon, jota ei kuitenkaan valmistettu kovinkaan suuria määriä IBM PC -kloonien vallattua tietokonemarkkinat 1990-luvun alussa.lähde?

Vuonna 1989 Atari julkaisi Atari Lynx -käsikonsolin värillisillä grafiikoilla, jota kriitikot ylistivät. Kuitenkin valmistusosien pulan vuoksi laitetta ei voitu julkaista maanlaajuisesti vuoden 1989 joulumarkkinoille. Seurauksena Lynx menetti markkinaosuuttansa Nintendon Game Boylle, jossa oli ainoastaan mustavalkoinen näyttö, mutta jonka saatavuus oli hyvä.[21]

Tuotteet

Kolikkopelit
PONG
Space Race
Gotcha
Gran Trak 10
Breakout
Atari Football
Asteroids

Pelikonsolit
PONG (useita versioita)
Atari 2600
Atari 5200
Atari 7800
Atari XEGS
Atari Lynx
Atari Jaguar

Kotimikroja
8-bittiset (Atari 400, Atari 800, XL- ja XE-mallit ym.)
Atari 800XL
Atari ST, Atari STE
Atari MEGA ST, Atari MEGA STE
Atari TT
Atari Falcon
Atari Transputer Workstation
Atari Portfolio

"Rockshirts tarjoaa kattavan valikoiman Atari t-paita, paidat  ja paljon muuta."