.

Luettelo tuotteista tuotemerkeittäin Frank Zappa

Bändipaidat, rockpaidat, t-paita, vintage printatut paidat.printtipaidat, asenne t-paidat, bändipaidat lapsille.fanituotteet.

Frank Vincent Zappa[1] (21. joulukuuta 1940 Baltimore, Maryland, Yhdysvallat – 4. joulukuuta 1993 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen muusikko ja säveltäjä, joka tunnettiin populaarimusiikin omaperäisimpiin kuuluvana persoonana, sähkökitaristina, tuotteliaana lauluntekijänä, laulajana ja yhtyeenjohtajana. Lisäksi hän ohjasi musiikkielokuvia. Zappa käsitteli satiirisissa lauluteksteissään usein yhteiskunnallisia aiheita. Zappa oli myös merkittävä sähkökitaristi ja hän julkaisi kaikkiaan viisi instrumentaalista soolokitaralevyä. Zappa teki töitä myös kamarimuusikkojen ja sinfoniaorkesterin kanssa.lähde?

Zappan tuotannolle on ominaista suuri vaihtelevuus. Zappa itse oli kiinnostunut kaikenlaisesta musiikista ja kuunteli eri tyylejä modernista taidemusiikista doo wopiin. Suurimpina innoittajinaan hän piti Edgard Varèsea sekä Igor Stravinskialähde?. Samoin rhythm and blues oli hänelle erityisen tärkeää. Useimmat Zappan tunnetuimmista levyistä sisältävät joko humoristista ja samalla kokeellista rockia tai sitten jazz-vaikutteista instrumentaalirockia.lähde? Vaikka Zappa oli tupakoitsija, hänet tunnettiin alkoholi- ja huumekielteisen elämäntavan puolestapuhujana aikana, jolloin päihteet kuuluivat monien muusikoiden ja yhtyeiden arkeen. Zappa kuoli eturauhassyöpään vuonna 1993.[2] Zappa tuli tunnetuksi kulttiyhtye The Mothers of Inventionin perustajana ja johtajana. Jo Mothersin ensimmäinen vuonna 1966 ilmestynyt levy Freak Out! oli erittäin kunnianhimoinen ja kokeellinen. Paul McCartney on sanonut kyseisen levyn olleen yksi keskeisiä inspiraation lähteitä Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -albumille. Mothers of Inventionia onkin syystä kutsuttu ensimmäiseksi underground-yhtyeeksilähde?. Tämän jälkeen levyjä ilmestyi nopeaa tahtia, usein useampia vuodessa, eikä loppua näkynyt, ennen kuin Zappa sairastui eturauhassyöpään 1980-luvun lopussa. "Hänen kuoltuaan ei ole ilmaantunut ketään, joka taitaisi sekä klassisen musiikin kaanonin että populaarimusiikin lajit ja kykenisi leikittelemään niillä kaikilla yhtä omaperäisesti", luonnehti Helsingin Sanomien kriitikko.[3] Sisällysluettelo 1 Lapsuus 2 Uran alku 3 1960-luku 3.1 Oma studio 3.2 The Mothers of Invention 3.3 Seuraavat levyt 3.4 The Mothers hajoaa 4 1970-luku 4.1 200 Motels ja uusi The Mother of Invention 4.2 Vastoinkäymisiä ja Wazoo-orkesterit 4.3 Oikeusjuttuja ja Läther 4.4 1970-luvun lopun levyt ja elokuva 5 1980-luku 5.1 1980-luvun alun levyt 5.2 Synclavier 5.3 Politiikkaa 5.4 Viimeinen rock-kiertue ja remasterointiprojekti 6 1990-luku 7 Perhe 8 Kunnianosoituksia 9 Zappa Suomessa 10 Musiikkilaitteisto 11 Diskografia 11.1 Viralliset albumit 11.2 Kuoleman jälkeen julkaistut albumit 11.3 Kokoelma-albumit 12 Lähteet 12.1 Kirjallisuus 12.2 Viitteet 13 Kirjallisuutta 14 Aiheesta muualla Lapsuus Frank Zappa syntyi Marylandin Baltimoressa 21. joulukuuta 1940. Hänen isänsä oli Francis Zappa, joka oli kotoisin Sisiliasta ja jolla oli kreikkalaista ja arabitaustaa, Frankin äiti oli Rose Marie Colimore joka oli italialais-ranskalaista sukujuurta. Frank oli nelilapsisen perheen vanhin. Hänellä oli kaksi veljeä ja yksi sisko.[4] Tammikuussa 1951 hänen perheensä muutti länsirannikolle Frankin astman takia. Uusi koti sijaitsi Kalifornian Montereyssä. 1950-luvun alkupuolella perhe muutti useampaan kertaan. Ensin Pomonaan, sieltä El Cajoniin ja lopuksi San Diegoon.lähde? Zappan varhaislapsuuden aikana hänen isänsä, joka oli kemisti ja matemaatikko, työskenteli Edgewood Arsenal -nimisen yhtiön kemiallisten aseiden yksikössä. Perheen koti oli lähellä yhtiön laitosta, minkä vuoksi isä piti aina käsillä kaasunaamareita onnettomuuden varalta. Tämä askarrutti nuorta Zappaa, jonka myöhemmissä töissä on paljon viittauksia tauteihin, biologisiin aseisiin sekä muihin salaiseen sotateollisuuteen liittyviin asioihin.lähde? Zappan ensimmäiset musiikkiin liittyvät ostokset olivat rhythm and blues -singlejä. Näistä muodostui vähitellen suuri kokoelma, jota Zappa keräsi koko elämänsä ajan.[5] Hän oli varsinaisen musiikin lisäksi innostunut äänistä niiden itsensä vuoksi, erityisesti rumpujen ja perkussiivisten soittimien tuottamista äänistä. 12-vuotiaana hän sai virvelirummun ja alkoi opiskella orkesterin lyömäsoittajan tehtävien perusteita.[6] 13-vuotiaana alkoi Zappan kiinnostus moderniin taidemusiikkiin,[7] kun hän luki LOOK nimisestä lehdestä jutun Sam Goody nimisestä levykauppaketjusta, jonka omistaja kehuskeli pystyvänsä myymään omituisia levyjä kuten Edgard Varèsen koottuja töitä.[8] Lehtijutussa myös kerrottiin Varèsen perkussiivisesta sävellyksestä Ionisation, jota kuvailtiin "rumpujen ja muiden epämiellyttävien äänien sekamelskaksi". Lehden luettuaan Zappa päätti hankkia käsiinsä Varèsen musiikkia. Kesti kuitenkin yli vuoden ennen kuin Zappa lopulta löysi Varèsen levyn. Zappa sai kauppiaan myymään hänelle levyn näytekappaleen tingittyyn hintaan.[8] Näin alkoi Zappan läpi elämän kestänyt kiinnostus nykymusiikkiin.lähde? Zappa kasvatti tuntemustaan musiikin alalla kuuntelemalla modernin taidemusiikin säveltäjiä, kuten Varèsea, Igor Stravinskyä, Anton Weberniä sekä näiden lisäksi rhythm and bluesia, doo wopia ja tuon ajan jazzia. Hänen oma monietninen taustansa ja Los Angelesin alueen kirjava kulttuurinen ja sosiaalinen ympäristö olivat omiaan johdattelemaan Zappaa virallisten instituutioiden ulkopuolisen kokeilevan taiteen ("outsider art") pariin.[9] Koko uransa ajan Zappa oli epäluuloinen ja avoimen kriittinen valtavirran yhteiskunnallisia, poliittisia ja musiikillisia suuntauksia kohtaan, ja hän yhtenään kritisoi kulloinkin muodissa olleita populaarimusiikin virtauksia, kuten psykedeelistä musiikkia, purkkapoppia, rock oopperaa ja diskoa, erityisesti näiden kaupallisimpia ilmentymiä.lähde? Vuonna 1955 Zappan perhe asettui Kalifornian Lancasteriin, joka oli pieni ilmailuun ja maatalouteen keskittyvä kylä lähellä Mojaven aavikkoa ja San Gabrielin vuoria. Zappa sai äidiltään huomattavaa tukea musiikillisten harrastuksiensa kehittämiseen. Vaikka äiti ei pitänyt Varèsen musiikista, hän soi pojalleen 15-vuotislahjaksi luvan soittaa kaukopuhelun New Yorkissa asuvalle säveltäjälle.[8] Pojan epäonneksi Varèse oli tuolloin Euroopassa, joten hän joutui tyytymään keskusteluun säveltäjän vaimon kanssa. Varèse lähetti myöhemmin Zappalle kirjeen, jossa hän kiitti poikaa häneen kohdistuneesta mielenkiinnosta ja kertoi tekeillä olevasta sävellyksestään nimeltä "Déserts", mikä innosti aavikon lähellä asuvaa Zappaa kovasti. Kaksi säveltäjää eivät kuitenkaan koskaan tavanneet Varèsen kutsusta huolimatta, koska tämä kuoli jo vuonna 1965. Saamastaan kirjeestä Zappa kuitenkin sai itselleen aarteen loppuelämäkseen.[7][10] Uran alku Zappa aloitti uransa muusikkona soittamalla rumpuja. Opiskellessaan San Diegon Mission Bay High Schoolissa hän liittyi ensimmäiseen yhtyeeseensä nimeltä The Ramblers.[6] Vaikka Zappa myöhemmin keskittyi kitaraan ja lauluun, oli hän uransa loppuun saakka hyvin viehättynyt musiikin rytmiikasta ja lyömäsoitinosuuksista. Hän pyrkikin saamaan aina yhtyeisiinsä mahdollisimman taitavat rumpalit ja perkussionistit. Lisäksi hänen töissään, esimerkkinä alun perin pelkälle rumpusetille laaditussa "The Black Pagessa", näkyvät hänen käyttämänsä monimutkaiset rytmiset rakenteet, joihin kuuluvat rajut temmonvaihdokset ja tiivis perkussiosovitus.[11][12] Vuonna 1956 Zappa tapasi Don Van Vlietin opiskellessaan Antelope Valley High Schoolissa. Heistä tuli hyvät ystävät ja he antoivat toisilleen paljon vaikutteita. Myöhemmin Vliet tuli tunnetuksi kuuluisana muusikkona, joka käytti nimeä Captain Beefheart.[13] Zappa tuotti vuonna 1969 Beefheartin tunnetuimman levyn, Trout Mask Replican, ja Beefheart on mukana Mothers-yhtyeen vuoden 1975 livealbumilla Bongo Fury. Yhteisprojektien jälkeen Zappa ja Beefheart eivät enää tapailleet toisiaan, mutta pitivät yhteyttä kirjeitse.[14] 1950-luvun puolivälissä Zappa soitti rumpuja The Blackouts -nimisessä yhtyeessä.[15] Yhtye oli etnisesti kirjava kokoonpano, jossa mukana oli jo Zappan tulevan Mothers-yhtyeen jäsen, Euclid James "Motorhead" Sherwood. Vuonna 1957 Zappa hankki ensimmäisen kitaransa. Hänen varhaisia esikuviaan ja vaikutteenantajiaan olivat Johnny "Guitar" Watson, Howlin' Wolfin yhtye sekä Clarence "Gatemouth" Brown.[16] Zappa kehitti oman persoonallisen lähestymistapansa kitaransoittoon. Omituisesta tyylistään huolimatta hän vakiinnutti asemansa taitavana kitaristina[17][18] etenkin improvisaatiokykyjensä johdostalähde?. Zappa kiinnostui säveltämisestä ja sovittamisesta ollessaan high schoolissa. Hän kirjoitti, sovitti ja johti koulunsa orkesterin kanssa laatimiaan avantgardesävellyksiä.[19] Perheensä alituisen muuttamisen vuoksi hän kävi kuutta eri high schoolia. Zappa ei viihtynyt hyvin koulun oppitunneilla ja häiritsi usein muita oppilaita tempuillaan.[20] Hän valmistui Antelope Valley High Schoolista 1958. Myöhemmin hän muisti kahta musiikinopettajaansa mainitsemalla heidät nimeltä levynsä kansitiedoissa.[21] Hän lopetti opintonsa yhteen lukukauteen ja suhtautui siitä lähtien muodolliseen opinkäyntiin ylenkatsovasti. Omat lapsensa hän otti koulusta 15-vuotiaina, eikä suostunut rahoittamaan heidän jatko-opintojaan.[22] Zappa muutti pois kotoa 1959 pieneen huoneistoon Los Angelesin Echo Parkissa. Hän opiskeli hetken yliopistossa, jossa tapasi Kathryn J. "Kay" Shermanin. Pariskunta muutti asumaan yhteen Ontarioon ja meni naimisiin vuoden 1960 joulukuussa.[23] Samoihin aikoihin Zappa työskenteli lyhyesti mainosalalla. Mainosura ei kestänyt kauan, mutta työ opetti hänelle myynninedistämisen lainalaisuuksia.[24] Koko uransa ajan Zappa oli kiinnostunut töidensä visuaalisesta ilmeestä, suunnitteli osan levyjensä kansista ja ohjasi itse yhtyeensä elokuvat ja videot.lähde? 1960-luku Oma studio Zappa yritti tienata elantonsa soittajana ja säveltäjänä esiintymällä yökerhoissa usein The Blackouts yhtyeen eri kokoonpanojen kanssa.[25] Keikkoja tuottoisammaksi osoittautuivat kuitenkin Zappan ensimmäiset ammattimaiset levytykset, jotka olivat musiikit kahteen halpaelokuvaan, The World's Greatest Sinner (1962) sekä Run Home Slow (1965). Näistä ensimmäinen levytettiin vuonna 1961 ja oli näyttelijä-tuottaja Timothy Careyn tilaama. Työssä käytetään teemoja, joita voi kuulla myös Zappan myöhemmillä levyillä.[26] Jälkimmäinen työ levytettiin 1963 ja sen oli alun perin tilannut eräs Zappan high school opettajista jo vuonna 1959, joten Zappalla oli ollut vuosia aikaa työskentelyyn ennen levytystä.[27] Katkelmia tästä työstä voidaan kuulla Zappan kuoleman jälkeen julkaistulla levyllä The Lost Episodes (1996). 1960-luvulla Zappa sävelsi ja tuotti monia kappaleita paikallisille esiintyjille. Näihin kuului esimerkiksi laulaja-lauluntekijä Ray Collins sekä tuottaja Paul Buff, joka omisti pienen itse tekemällään 5-raitanauhurilla varustetun studion Kalifornian Cucamongassa. Tuohon aikaan studioissa työskenneltiin yleensä vielä mono- tai kaksiraitanauhureilla.[28] Vaikka Zappa ei vielä saavuttanut kummempaa kaupallista menestystä, hän sai tarpeeksi rahaa järjestääkseen omaa musiikkiaan esittävän konsertin vuonna 1963. Kyseinen konsertti myös nauhoitettiin ja lähetettiin radiossa.[29] Säveltämisestä saaduilla tuloilla Zappa osti Paul Buffin Pal Studion ja vaihtoi sen nimeksi "Studio Z". Avioliiton alkaessa hajota vuoden 1963 lopulla Zappa muutti studioonsa ja alkoi tehdä siellä työtä 12 tuntia päivässä kokeillen eri nauhoitustekniikoita. Hän jatkoi ahkeraa studiotyöskentelyä läpi koko uransa.[30] Koska muut artistit käyttivät studiota vain vähän, Zappa suostui vuoden 1965 maaliskuussa 100 dollarin tarjoukseen tehdä kaksimielinen "eroottinen" ääninauha asiakkaansa polttaribileisiin. Kyseinen asiakas osoittautui kuitenkin poliisin siveysosaston valeostajaksi, ja Zappa tuomittiin pornografian tuottamisesta vankilaan kymmeneksi päiväksi.[31] Tapaus jätti Zappaan pysyvän jäljen vahvistaen hänen luontaista auktoriteettienvastaisuuttaan.[32] Kotietsinnässä Zappa menetti studiossa tekemiään nauhoituksia, eikä hänellä ollut enää varaa maksaa paikan ylläpitoa.[33] The Mothers of Invention Vuonna 1965 Ray Collins pyysi Zappaa liittymään kitaristiksi rhythm and blues -yhtyeeseen The Soul Giants[4]. Zappa suostui pyyntöön ja otti pian yhtyeen ohjat omiin käsiinsä. Hän laittoi muut jäsenet soittamaan laatimiaan sävellyksiä, jotta yhtye voisi saada levytyssopimuksen.[34] Äitienpäivänä yhtyeen nimeksi vaihdettiin "The Mothers". Ryhmä sai lisää keikkoja saatuaan managerikseen Herb Cohenin ja he saivat vähitellen huomiota Los Angelesin undergroundpiireissä.[35] Vuoden 1966 alussa huipputuottaja Tom Wilson kiinnitti huomiota yhtyeeseen, kun he soittivat vuoden 1965 Los Angelesin mellakoista kertonutta kappaletta "Trouble Every Day".[36] Wilson oli tuottanut Bob Dylanin ja Simon & Garfunkelin levyjä ja oli saanut huomiota myös, koska oli afroamerikkalainen ja toimi silti suuren popmusiikkiyhtiön tuottajana. Wilson hankki Mother-yhtyeelle sopimuksen MGM-levy-yhtiön The Verve-merkille, joka oli saanut suurta mainetta aikaisempien vuosikymmenien jazzlevyillään, ja joka yritti tuolloin laajentaa alaansa kokeellisemman pop- ja rockmusiikin pariin. Verve vaati, että yhtyeen nimi muutetaan muotoon "The Mothers of Invention", koska aikaisemman nimen "Mother" voitiin tulkita lyhennökseksi kirosanasta "motherfucker" ja sen katsottiin epäsovinnaisuutensa lisäksi nostavan epäilyjä artistien kyvyistä.[37] Wilson pääasiallisena tuottajanaan The Mothers of Invention levytti studiomuusikoiden kanssa uraauurtavan kaksoisalbumin Freak Out! (1966), josta tuli samalla kunnianhimoinen lähtölaukaus Zappan pitkälle diskografialle. Levy sekoitti keskenään rhythm and bluesia, doo-woppia sekä kokeellisia äänimaisemia, jotka heijastelivat Los Angelesin "friikkien" tuon ajan alakulttuuria.[38] Levyn myötä Zappasta tuli rockmusiikin uusi radikaali ääni, joka nähtiin vastalääkkeenä amerikkalaiselle kulutuskulttuurille.[39] Levyn sanoitukset ylistivät epäsovinnaisuutta, halvensivat auktoriteetteja ja sisälsivät lisäksi dadaistisia elementtejä. Levylle mahtui kuitenkin myös pari tavanomaista rakkauslaulua.[40] Levy oli lähinnä Zappan säveltämä, kuten myöhemmät levytkin, ja hänellä oli täysi valta päättää sovituksista ja muista musiikillisista ratkaisuista. Jotkut levyllä soittavista studiomuusikoista olivat hämmentyneitä siitä, että joutuivat opettelemaan kappalerakenteita kaavioista ja soittamaan Zappan ohjatessa muusikkoryhmää. Yleensä poplevyjä tehdessä ei menetelty näin tarkasti.[41] Wilson järjesti yhtyeelle kaikki tarvittavat taloudelliset resurssit.[42] Debyyttialbumin levytysten aikaan Zappa muutti Los Angelesin Laurel Canyoniin levyllä esiintyvän ystävänsä Pamela Zarubican kanssa.[41] Talosta tuli kohtaamispaikka monille Los Angelesin muusikoille ja jengiläisille.[43] Talossa kuljeksi paljon huumeidenkäyttäjiä ja Zappakin kokeili muutaman kerran marihuanaa, saamatta siitä kuitenkaan miellyttäviä tuntemuksia.[44] Ensilevyn tiimoilta seurasi lyhyt promootiokiertue, jonka jälkeen Zappa kohtasi Adelaide Gail Sloatmanin, johon hän rakastui "muutamissa minuuteissa". Sloatman muutti Zappan asuntoon kesän aikana.[34] He menivät naimisiin vuonna 1967lähde?. Seuraavat levyt Wilson toimi tuottajana myös Mothersien seuraavalla levyllä, Absolutely Free (1967), joka levytettiin vuoden 1966 marraskuussa ja miksattiin myöhemmin New Yorkissa. Levyllä yhtyeeseen oli liittynyt lisää jäseniä ja debyyttilevyä useammin sävellykset edustivat nyt Zappan persoonallista tyyliä, jossa käytetään esimerkiksi lukuisia rytminmuutoksia kappaleissa, jotka ovat alun perin parsittu kokoon erillisistä osasista.[45] Kappaleiden teemana oli yhä amerikkalaisen yhteiskunnan tekopyhyyden ja sovinnaisuuden kritisointi, mutta sanoitukset kertovat myös ihmisistä, jotka kamppailivat vallitsevaa asennoitumista vastaan. "Olemme satiirikkoja ja tarkoituksenamme on satirisoida kaikkea", Zappa selitti.[46] Samaan aikaan Zappa levytti materiaalia itse tuottamalleen levylle, johon tulisi hänen orkesterisävellyksiään. Sopimusteknisistä syistä näitä ei julkaistu ennen vuoden 1967 loppupuolta. Omalla nimellä tehdyllä levyllään Zappa sai mahdollisuudet päättää levyn sisällöstä vielä entistä vapaammin ja hän otti mukaan esimerkiksi improvisoitua dialogia[1]). Lopulta vuonna 1968 julkaistun levyn nimeksi tuli Lumpy Gravy.[47] Levy oli vielä aikaisempia selvästi kunnianhimoisempi,[48] ja äänieditoinnin avulla siinä yhdistyivät orkesterin esittämät teemat, puhuttu materiaali, sekä sähköisesti aikaansaadut äänet.[49] The Mothers of Invention keikkaili New Yorkissa vuoden 1966 lopulla, ja he onnistuivat solmimaan sopimuksen Garrick Theatren kanssa pääsiäisenä 1967. Tämä poiki menestyksekkäitä esiintymisiä ja lopulta sopimusta jatkettiin puolen vuoden mittaiseksi.[50] Tämän seurauksena koko yhtye muutti New Yorkiin.[47] Esitykset Garrick Theatressa olivat yhdistelmä improvisoituja kohtauksia, joissa yhtyeen jäsenet esittelivät omia taitojaan, sekä Zappan säveltämän musiikin soittamista. Zappa johti esitysten kulkua käsimerkein.[51] Näytöksissä nähtiin myös vierailevia esiintyjiä ja lisäksi yleisön osallistumisesta tuli pysyvä osa esityksiä.[52] New Yorkista käsin yhtye teki ensimmäisen Euroopan kiertueensa ja levytti 1960-luvun tärkeimpänä pidetyn albuminsa, We're Only in It for the Money, joka julkaistiin vuonna 1968.[53] Levyn tuottajaksi merkittiin nyt Zappa, Wilsonin toimiessa kuitenkin edelleen mukana studiossa. Tästä eteenpäin Zappa tuotti kaikki Mothersien, kuten myös omat levynsä, itse. We're Only in It for the Money sisälsi populaarimusiikissa ennen kuulumattoman luovaa äänen editointia ja tuotannollisia keinoja. Levyn kappaleet satirisoivat häikäilemättömästi tuolloin muodikasta hippiliikettä.[54] Albumin kansi on tunnettu, koska se on parodia The Beatlesien Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band levyn kansikuvasta. Tähän liittyi kuitenkin lakiteknisiä kysymyksiä, joiden ratkaisemattomuuden vuoksi varsinainen kansikuva laitettiin levyn sisäkannelle ja etukanteen tuli muita kuvia yhtyeen jäsenistä.[55] Mothersien seuraava levy, Cruising with Ruben & the Jets (1968), keskittyi doo-wopin parodioimiseen. Kriitikot ja muut kuuntelijat eivät osanneet päättää, oliko levy kohdettaan ylistävä vai satirisoiva.[ Diskografia Viralliset albumit Freak Out! (1966) Absolutely Free (1967) Lumpy Gravy (1968) We're Only in It for the Money (1968) Cruising with Ruben & the Jets (1968) Uncle Meat (1969) Hot Rats (1969) Burnt Weeny Sandwich (1969) Weasels Ripped My Flesh (1970) Chunga's Revenge (1970) Fillmore East, June 1971 (1971) 200 Motels (1971) Just Another Band From L.A. (1972) Waka/Jawaka (1972) The Grand Wazoo (1972) Over-Nite Sensation (1973) Apostrophe (') (1974) Roxy & Elsewhere (1974) One Size Fits All (1975) Bongo Fury (1975) Zoot Allures (1976) Zappa In New York (1978) Studio Tan (1978) Sleep Dirt (1979) Sheik Yerbouti (1979) Orchestral Favorites (1979) Joe's Garage (1979) Tinseltown Rebellion (1981)

Bändipaidat, rockpaidat, t-paita, vintage printatut paidat.printtipaidat, asenne t-paidat, bändipaidat lapsille.fanituotteet.

More Less

Sorry for the inconvenience.

Search again what you are looking for

Back to top
0