Haku

Uutiskirje

Brändit

Kaikki brändit

Uudet tuotteet

Kaikki tuotteet - Johnny Cash

John R. "Johnny" Cash (26. helmikuuta 1932 Kingsland, Arkansas – 12. syyskuuta 2003 Nashville, Tennessee) oli yhdysvaltalainen countrylaulaja ja lauluntekijä. Cash oli yksi countrymusiikin merkittävimmistä hahmoista. Hänet tunnettiin syvästä ja sointuvasta baritoniäänestään. Cashin tyyliä on luonnehdittu countryn, folkin ja rock and rollin yhdistelmäksi. Uransa aikana Cash julkaisi yli 100 hittisingleä.[1] Cashin albumeita on myyty yli 90 miljoonaa kappaletta. Hänet on nimetty Country Music Hall of Fameen, Rock and Roll Hall of Fameen ja Songwriters Hall of Fameen.[2]

Bändipaidat rockshirts verkkokaupasta. Valikoimissamme t-paidat, hupparit, svetarit, essut, pipot, huivit..


Elämä ja muusikon ura Varhainen elämä Johnny Cash syntyi 26. helmikuuta 1932 Kingslandissa Arkansasissa Ray ja Carrie Cashin lapseksi.[2] Hän sai kasteessa nimekseen J. R. Cash. Hänen ollessaan kolmevuotias perhe muutti Dyessin kaupunkiin Arkansasissa. Lapsena Cash kuunteli musiikkia radiosta ja kirjoitti ensimmäiset laulunsa 12 vuoden ikäisenä. Lukioaikoinaan hän lauloi osavaltion KLCN-radiokanavalla.[1] Cash valmistui lukiosta vuonna 1950 ja muutti Detroitiin töihin autotehtaaseen. Korean sodan sytyttyä hän värväytyi Yhdysvaltain ilmavoimiin ja palveli Saksassa[3]. Hänen etunimensä "J. R." ei kelvannut värvääjälle, joten hän vaihtoi etunimikseen "John R.".[4] Palvelusaikanaan Cash opetteli soittamaan kitaraa ja alkoi tehdä lauluja tosimielessä. Palveluksensa jälkeen vuonna 1954 Cash meni naimisiin teksasilaisen Vivian Liberton kanssa ja muutti Memphisiin, missä hän opiskeli radiokuuluttajaksi.[1] Hän esiintyi Tennessee Twon (myöhemmin Tennessee Threen) jäsenenä maalaismarkkinoilla ja muissa paikallisissa tilaisuuksissa.[3] Ryhmän muut jäsenet olivat basisti Marshall Grant ja kitaristi Luther Perkins.[5] Uran alkuvuodet Sun Recordsilla Cashin promokuva vuodelta 1955. Cash markkinoi itseään Sun Recordsin Sam Phillipsille aluksi gospel-laulajana, mutta Phillips vaati Cashilta jotain myyvempää. Vihdoin Cashin kappale "Hey Porter" herätti Phillipsin mielenkiinnon. Phillips teki Cashin kanssa levytyssopimuksen vuonna 1955. Hän antoi Cashille taiteilijaetunimeksi "Johnny", mitä Cash piti aluksi liian lapsellisena.[1] Cash saavutti Sunilla nopeasti menestystä kappaleillaan kuten ”Cry, Cry, Cry”, ”Hey Porter”, ”Folsom Prison Blues” ja ”I Walk the Line”.[3] Viimeksimainittu nousi vuonna 1956 countrylistan kärkeen kuudeksi viikoksi ja menestyi myös poplistalla.[1] Vuonna 1957 Cash oli noussut jo maan menestyneimmäksi country and western -artistiksi.[3] Cashin musiikki oli riisuttua, ja laulujen sanoitukset kertoivat köyhästä työväestä ja käsittelivät yhteiskunnallisia ja poliittisia asioita. Hän tuli tunnetuksi myös kapinallisesta luonteestaan.[3] Konserttinsa Cash aloitti tavallisesti sanomalla ”Hello, I'm Johnny Cash” (suom. Terve, minä olen Johnny Cash). Cash esiintyi Grand Ole Opryssa ensimmäisen kerran vuonna 1957. Hän erottui muista esiintyjistä pukeutumalla mustaan esiintymisasuun, mistä hän sai lempinimekseen "Mies mustissa" ("The Man in Black"). Cashista tuli ensimmäinen LP:n julkaissut artisti Sun Recordsilla marraskuussa 1957, kun hänen esikoisalbuminsa Johnny Cash with His Hot and Blue Guitar julkaistiin. Seuraavana vuonna Cash saavutti suurimman hittinsä kappaleella "Ballade of a Teenage Queen", joka oli countrylistan ykkösenä 10 viikon ajan. Cash halusi äänittää myös gospel-albumin, mutta levy-yhtiö ei siihen suostunut. Sopimukseensa tyytymätön Cash siirtyikin vuonna 1958 Columbia Recordsille. Sun jatkoi Cashin julkaisemattomien äänitysten julkaisemista 1960-luvulle asti.[1] Cash sai hittisinglejä 1950-luvun lopussa myös Columbialla, kuten listaykkösen "Don't Take Your Guns to Town" (1959). Hän sai myös julkaistuksi ensimmäisen gospel-albuminsa Hymns by Johnny Cash.[1] 1960-luku Cash esiintymässä San Quentinin vankilassa vuonna 1969. Monet Cashin ensimmäisistä albumeista 1960-luvulla olivat konseptialbumeja, kuten Bitter Tears: Ballads of the American Indian (1964). Tuottaja Don Law'n vaikutuksesta Cash alkoi ottaa musiikkiinsa folkvaikutteita 1960-luvun puolivälissä. Hän esiintyi Newport Folk Festivalilla 1964 ja tutustui folklaulaja Bob Dylaniin.[6] Cash oli alkanut käyttää amfetamiinia vuonna 1959 selviytyäkseen yli 300 konserttia vuodessa käsittävästä kiertueohjelmastaan. Cashin huumeongelma oli vuonna 1961 jo niin vakava, että hänen levytystensä taso oli alkanut kärsiä, eikä hän enää saanut listamenestystä entiseen tapaan. Hän muutti New Yorkiin vuonna 1963 ja joutui ajoittain tekemisiin poliisinkin kanssa.[1] Cash palasi singlelistan kärkeen vuonna 1963 kappaleella "Ring of Fire" ja seuraavana vuonna kappaleella "Understand Your Man". Niiden jälkeen hänen ongelmansa pahenivat jälleen. Hänet pidätettiin huumeiden salakuljetuksesta vuonna 1965, Grand Ole Opry torjui hänet, ja hänen vaimonsa otti avioeron.[1] Cash muutti Nashvilleen vuonna 1966. Siellä hän parani riippuvuuksistaan muusikkotoverinsa June Carterin avulla ja kääntyi fundamentalistikristityksi. Hän alkoi myös jälleen saavuttaa listamenestystä. Cash ja Carter menivät naimisiin keväällä 1968.[1] Cashista tuli suosittu myös countrymusiikin ulkopuolella. Tässä tärkeässä osassa oli vankilakonsertissa äänitetty livealbumi Johnny Cash at Folsom Prison (1968). Tämän ja seuraavan vankilakonserttilevynsä myötä Cashista tuli vankilauudistuksen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puhemies Yhdysvalloissa.[3] Cashin single "A Boy Named Sue" nousi poplistan sijalle kolme, mikä on hänen paras sijoituksensa poplistalla. Vuonna 1969 Cash vieraili Bob Dylanin albumilla Nashville Skyline.[1] 1970-luku Johnny Cash vaimonsa June Carterin kanssa vuonna 1969. Heille syntyi yksi poika, John Carter Cash. Cash alkoi juontaa omaa televisio-ohjelmaansa The Johnny Cash Show vuonna 1969. Ohjelmaa tehtii vuoteen 1971 saakka, ja siinä esiintyi Cashin lisäksi monia ajan tähtiartisteja, kuten Ray Charles ja Bob Dylan.[3] Ohjelman myötä Cashin suosio oli korkealla, ja hänen singlensä nousivat countrylistan kärkeen. Hän esiintyi Richard Nixonille Valkoisessa talossa, näytteli Kirk Douglasin rinnalla elokuvassa The Gunfight sekä oli dokumenttielokuvan aiheena. Cash ja Carter kävivät myös kampanjaa intiaanien ja vankien oikeuksien puolesta sekä tekivät yhteistyötä saarnaaja Billy Grahamin kanssa.[1] Cash suoritti teologian tutkinnon kahden vuoden opiskelun jälkeen, ja hänet vihittiin papiksi 1970-luvun lopulla.[4] Cashin kiertueryhmään 1960-luvun lopulta 1980-luvulle kuuluivat muun muassa Mother Maybelle Carter, The Carter Sisters ja Statler Brothers. Vuosikymmenen edetessä Cash julkaisi uusia albumeja aiempaa harvemmin, ja hänen suosionsa alkoi hiipua.[6] 1980-luku Cash esiintymässä vuonna 1987. Cashin suosio oli alamaissa 1980-luvulla. Carl Perkinsin ja Jerry Lee Lewisin kanssa tehty albumi The Survivors (1982) menestyi kohtalaisesti, kuten myös Waylon Jenningsin, Willie Nelsonin ja Kris Kristoffersonin kanssa tehty Highwayman (1985).[1] Highwaymen-nelikko myös konsertoi yhdessä ja julkaisi vielä kaksi albumia: Highwayman 2 (1990) ja The Road Goes On Forever (1995).[6] Cash esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa 28. lokakuuta 1983 Lahden suurhallissa.[7][8] Cash jätti Columbia Recordsin vuonna 1986 ja siirtyi Mercury Nashvillelle. Hänen ja levy-yhtiön käsitykset Cashin tyylin suunnasta kuitenkin erosivat toisistaan, ja koska radiokin kaipasi uudenaikaisempaa countrya, Cashin musiikki ei vuosikymmenen lopulla enää noussut listoille. Konserttiesiintyjänä hänen suosionsa kuitenkin säilyi korkeana.[1] 1990-luku ja American Recordings Cash siirtyi vuonna 1993 American Recordingsille.[1] Vuonna 1994 tuottaja Rick Rubinin kanssa aloitettu American Recordings -albumisarja toi Cashille uusia kuuntelijoita, myynti- ja arvostelumenestystä sekä useita Grammy-palkintoja. American Recordings -levyillä Cash tulkitsi omien kappaleidensa ohella eri musiikkityylejä edustavia lauluja akustisen kitaran säestyksellä. Myös albumi Unchained (1996) sisälsi monipuolista materiaalia, ja se palkittiin parhaan countryalbumin Grammylla.[6][3] Kuolema Cashin hautakivi Cash oli kärsinyt terveysongelmista koko 1990-luvun ajan. Hän lopetti konsertoinnin vuosikymmenen lopulla mutta jatkoi edelleen levyttämistä Rubinin tuottamana.[6] Hänen vaimonsa June kuoli toukokuussa 2003. Johnny Cash kuoli neljä kuukautta myöhemmin diabeteksen komplikaatioihin.[1] Kuoleman jälkeen Cashilta julkaistiin postuumisti vielä kaksi American Recordings -albumia sekä paljon muuta aiemmin julkaisematonta materiaalia.[1] Hänen elämästään tehty elokuva Walk the Line julkaistiin 2005.[3] Avioliitot ja perhe Cash oli kahdesti naimisissa. Vivian Liberton kanssa hän sai neljä tytärtä: Rosanne, Kathy, Cindy ja Tara. Erottuaan Libertosta ja mentyään naimisiin countrymuusikko June Carter Cashin kanssa vuonna 1968 hän sai vaimonsa edellisestä liitosta kaksi ottotytärtä, Carlenen ja Rosien. Johnny ja June saivat myös yhteisen pojan, John Carter Cashin.[9] Rosanne Cash ja John Carter Cash ovat countrymuusikkoja. Tunnustukset Cashille myönnettiin hänen uransa aikana kaikkiaan 13 Grammy-palkintoa, mukaan lukien elämäntyö-Grammy vuonna 1999. Hän voitti myös yhdeksän Country Music Associationin palkintoa. Cash nimettiin countrymusiikin Hall of Fameen vuonna 1980 ja Rock and Roll Hall of Fameen 1992.[3] Bibliografia Cash, Johnny: Laulu elämälle. Suomentanut Kainulainen, Tuulikki; Kainulainen, Matti. Kirjapaja, 1978 (alkuteos Man in Black, 1975, omaelämäkerta). ISBN 9516212050. Cash, Johnny: Man in White. (apostoli Paavalista kertova romaani). HarperCollins, 1986. ISBN 0-06-250132-1. (englanniksi) Cash, Johnny & Carr, Patrick: Cash omin sanoin. Suomentanut Tiirinen, Mika. Johnny Kniga, 2003 (alkuteos Cash: The Autobiography, 1997, omaelämäkerta). ISBN 9510283657. Diskografia Sun Records 1957 – Johnny Cash with His Hot and Blue Guitar 1958 – Sings the Songs That Made Him Famous 1959 – Greatest! 1960 – Sings Hank Williams 1961 – Now Here's Johnny Cash 1962 – All Aboard the Blue Train 1974 – The Sun Story Columbia Records 1959 – The Fabulous Johnny Cash 1959 – Hymns by Johnny Cash 1959 – Songs of Our Soil 1960 – Ride This Train 1960 – Now, There Was a Song! 1962 – Hymns from the Heart 1962 – The Sound of Johnny Cash 1963 – Blood, Sweat and Tears 1963 – Ring of Fire: The Best of Johnny Cash 1963 – The Christmas Spirit 1964 – I Walk the Line 1964 – Bitter Tears: Ballads of the American Indian 1965 – Orange Blossom Special 1965 – Sings the Ballads of the True West 1966 – Everybody Loves a Nut 1966 – Happiness Is You 1967 – Carryin' On with Johnny Cash and June Carter 1968 – From Sea to Shining Sea 1968 – At Folsom Prison (live) 1968 – Heart of Cash 1968 – The Holy Land 1969 – At San Quentin (live) 1970 – Hello, I'm Johnny Cash 1970 – The Johnny Cash Show (live) 1970 – I Walk the Line - Movie Soundtrack 1970 – Little Fauss and Big Halsy - Movie Soundtrack 1971 – Man in Black 1972 – A Thing Called Love 1972 – America: A 200-Year Salute in Story and Song 1972 – The Johnny Cash Family Christmas 1972 – International Superstar 1973 – På Österåker (live) 1973 – Any Old Wind That Blows 1973 – The Gospel Road 1973 – Johnny Cash and His Woman 1974 – Ragged Old Flag 1974 – Junkie and the Juicehead Minus Me 1975 – The Children's Album 1975 – Sings Precious Memories 1975 – John R. Cash 1975 – Look at Them Beans 1975 – Strawberry Cake (live) 1976 – One Piece at a Time 1977 – The Last Gunfighter Ballad 1977 – The Rambler 1978 – I Would Like to See You Again 1978 – Gone Girl 1979 – Silver 1980 – Rockabilly Blues 1980 – Classic Christmas 1981 – The Baron 1982 – The Adventures of Johnny Cash 1983 – Johnny 99 1986 – Rainbow Yksityisesti julkaistut gospelalbumit 1979 – A Believer Sings the Truth 1984 – I Believe 1986 – Believe in Him (Word Records) 1992 – Return to the Promised Land (Renaissance Records) Mercury Records 1987 – Johnny Cash Is Coming to Town 1987 – Classic Cash: Hall of Fame Series 1988 – Water from the Wells of Home 1989 – Boom Chicka Boom 1991 – The Mystery of Life 1994 – Wanted Man 1996 – Johnny Cash: The Hits 1998 – The Best of Johnny Cash 2000 – The Mercury Years 2002 – Johnny Cash & Friends American Recordings 1994 – American Recordings 1996 – Unchained 1998 – VH1 Storytellers: Johnny Cash and Willie Nelson (live) 2000 – American III: Solitary Man 2002 – American IV: The Man Comes Around 2003 – Unearthed 2004 – My Mother's Hymn Book 2006 – American V: A Hundred Highways 2010 – American VI: Ain't No Grave


Bändipaidat, rockpaidat, t-paita, vintage printatut paidat.printtipaidat, asenne t-paidat, bändipaidat lapsille.fanituotteet, naisten bändipaidat

Lisää
per sivu
Näytetään 1 - 15 tuotetta 22 tuotteesta
Näytetään 1 - 15 tuotetta 22 tuotteesta